Elämän tarkoitus on löytää sille merkitys

Elämän tarkoitus on elämä itse: pysyä hengissä, syödä, juoda, nukkua, tavata tuttavia ja tehdä jotain. Näkökulmaa voi laajentaa myös yhtä ihmistä laajemmalle koko ihmiskuntaan: elämä on syntymistä, lisääntymistä, kuolemista.

Tämä väite tuntuu todelta, koska elämää ei ole ilman syömistä, juomista ja kaikkea tätä. Ja toisaalta se tuntuu väärältä, koska laajemman näkökulman ottaminen tuntuu kumoavan ensimmäisen. Se johtaa ajatukseen, että elämän tarkoitus on elää ja kuolla, sukupolvi toisensa jälkeen. Tämä lohduton ajatus elämän kiertokulun oravanpyörästä kadottaa ihmisen persoonan arvon.

Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan meidät elämän itsetarkoituksellisesta tarkoituksettomuudesta. Hän teki sen meidän elämämme keskellä. Hän kätki tähän syömisen, juomisen, nukkumisen, ihmisyhteisöjen, työn, syntymisen, lisääntymisen ja kuolemisen maailmaan merkkejä itsestään. Hän otti kaikki tavalliset tavat toimia ja muutti ne. Se, mikä näyttää itsekseen puhelemiselta, voikin olla rukousta, jossa sydän puhuu. Se, mikä näyttää syömiseltä ja juomiselta, onkin ehtoollinen, Jeesuksen läsnäoloa meidän luonamme. Se, mikä näyttää peseytymiseltä, onkin portti Jumalan valtakuntaan. Se, mikä näyttää eläinten ruoka-astialta, on Jumalan kehto.

Enkelit lauloivat jouluyönä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisille, joita hän rakastaa.” Se, joka tulee eläinten ruoka-astian ääreen, ei löydä sieltä vain vauvaa. Tuohon vauvaan on kätkettynä syvempi merkitys, jonka hän antaa meille. Se ei välttämättä avaudu meille heti, sillä hänen sanansa ovat tämän maailman sanoja, mutta kantavat toisen maailman merkityksiä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että tällä merkillisellä lapsella on vastaus elämän merkitykseen, joka ylittää oravanpyörän.

Elämän tarkoitus on saada elämälle merkitys – lahjana.

Juha Itäleino
vs. seurakuntapastori