Kivut, joita kannat
Kivut, joita kannat
-Koronakevään aikana kävin käsiksi tähän kuusenalusliinaan, joka on odottanut viimeistelyä noin 30 vuotta. Viimeistelytyö puhui minulle siitä, että aina on mahdollisuus viedä päätökseen vanhojakin asioita, taakkoja ja kipuja.

Kivut, joita kannat

Jouluna mieli matkaa usein menneeseen, sillä vuoden kiertoon liittyvät tapahtumat voivat aktivoida kipeitä muistikuvia, joita ei muulloin tiedä olevankaan.

”Monet juhlat, syntymäpäivät tai äitien- ja isänpäivät saattavat nostaa pintaan lapsuuden pettymyksiä ja toteutumattomia unelmia. Joulu on kuitenkin ykkönen menneisyyden muistelussa, sillä se menee syvälle tunteisiin”, sanoo kirkkoherra Sirpa Viherä. Hän kannustaa kohtaamaan menneisyyden pettymykset.

”Uskon, että Jumala tarjoaa meille eri vaiheissa elämää pieniä koukkuja, mahdollisuuksia, joihin voimme tarttua ja joista voimme aloittaa menneisyytemme kanssa työskentelyn. Eri asia on, näemmekö noita mahdollisuuksia, kun ne ovat kohdallamme, ja uskallammeko tarttua niihin.”

Elämän meille luomat aikataulut ovat kummallisia. Joskus voi mennä vuosikausia, ennen kuin olemme kypsiä käsittelemään jotakin asiaa. Jopa ihmissuhteiden kanssa voi käydä niin, että olemme valmiita sovintoon vasta, kun toinen on jo kadonnut elämästämme tai tästä maailmasta.

”Silloinkin voimme tehdä sovinnon itsemme kanssa. Koskaan ei ole liian myöhäistä”, Viherä toteaa.

Jeesus oli taitava kannustamaan ihmisiä luopumaan menneisyyden taakoista ja aloittamaan alusta.

”Raamatun aikakäsityksessä korostuu elämän ainutkertaisuus: elämässä ei ole uusintaa, mutta jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa alusta”, Viherä sanoo.

Päästä ne pois

Menneisyyden haavojen kohtaamisessa ensimmäinen askel on tunnistaa ja nimetä se, mistä pettymys, pelko tai ahdistus juontaa juurensa.

”Kaikkein tuhoisinta on hahmoton menneisyyden painolasti. Vaikeiden asioiden selvittäminen vaatii aina asian tunnistamisen ja nimeämisen”, Viherä korostaa.

Kun saa taakoilleen nimen, niistä irti päästäminen on oikeastaan passiivista toimintaa.

Vaikeiden asioiden selvittäminen vaatii aina asian tunnistamisen ja nimeämisen.

”Menneisyyden haavoista kiinni pitäminen taas on aktiivista ja sitoo valtavasti energiaa”, Viherä toteaa.

Viherälle vaikeiden asioiden hahmottaminen onnistuu parhaiten kirjoittamalla.

”Kirjoitan harvoin suoraan omia tunteitani paperille. Kirjoittamisessa vaikeat asiat työstyvät mutkan kautta. Vain minä itse tiedän, mitä jokin teksti minulle merkitsee.” Myös käsillä tekeminen saa Viherän mielen rennoksi ja avoimeksi: ”Osaan kutoa sukan kantapään silmät ummessa. Kun kädet tekevät tuttua rutiinia, mieli matkustaa vaikka minne.”

Toiset pääsevät vaikeisiin tunteisiin käsiksi tanssin, musiikin, liikunnan tai kuvataiteen keinoin. Aina omien haavojen nimeäminen ei onnistu ilman ulkopuolista apua. Silloin esimerkiksi ystävän tai papin kanssa keskustelu voi auttaa.