Kenelle kellot soivat?

Kirkonkellojen sanoma puhuttelee edelleen. Keskuskirkossa on kaksi kelloa, iso ja pieni. Kellojen määrästä johtuen sanomakellojen soitto on melko vaatimaton, kertoo seurakuntamestari Veli-Pekka Heinonen.

– Soitto on automatisoitu ja toistuu joka kerta samanlaisena.

– Sanomakellot eli kuolinkellot (puhutaan myös sielunkelloista ja aiemmin myös ruumiinkelloista ) soitetaan arkipäivisin klo 11 seurakuntalaisen kuoltua. Soitto on tärkeä omaisille, ja hoidamme sen aina säntillisesti ja huolella, sanoo Heinonen.

Sanomakellojen soitto on hiipumassa kaupungeissa, mutta maaseudulla perinne vielä jatkuu.

Kellojen soitto on osa kirkonmäen ja riihimäkeläisten historiaa.

– Joidenkin maaseudun kirkkojen kuolinkelloista saattaa vieläkin kuulla, millaisesta vainajasta on kysymys.

– Vanhojen soittotapojen mukaan miespuolisen vainajan kuolinsoitto aloitetaan isolla kellolla ja naispuolisen pienellä kellolla. Soiton alussa on niin monta yksittäistä lyöntiä, kuin mitä vainajalla on elettyjä vuosikymmeniä.

Saatetaan vainaja

– Saattokellot soitetaan Kappelikirkolla siunaustilaisuuden päätyttyä. Soitto saattelee arkkua vieviä ja surevia omaisia kohti hautapaikkaa. Myös tuhkaukseen menevän vainajan kohdalla soitetaan kelloja kun kukkalaitteet viedään hautapaikalle.

Pyhäpäivän kellot kertovat

Ehtookellot soivat kello kuusi lauantai-iltana sapatin eli pyhäpäivän alkamisen merkiksi. Huomenkellot klo 9 kertovat, että nyt on aika lähteä kirkkomatkalle. Papinkellojen sanoma varttia vaille kymmenen on ilmoittaa jumalanpalveluksen toimittajien saapuneen kirkkoon. Yhteyskellot eli yhteensoitto kajahtaa juuri ennen jumalanpalveluksen alkua.

– Jumalanpalveluksen loputtua soitetaan päätöskellot ja se hoidetaan manuaalisesti, sillä jumalanpalveluksen kesto vaihtelee. Kaikki muut sunnuntain soitot on automatisoitu, kertoo Heinonen.

Kellot soineet jo pari tuhatta vuotta

Kellojen soitto periytyy esikristilliseltä ajalta. Kirkko omaksui käytännön viestiä kelloja soittamalla jo varhain. Kelloilla kutsutaan seurakuntalaisia jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin. Kirkonkellojen soitto kuolintapauksen ilmoittamiseksi on ollut eri muodoissaan käytössä keskiajalta lähtien. Erityisiä käytäntöjä oli piispan, papin tai kuninkaan kuolemasta ilmoittamiseen. Esim. Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560 kelloja soitettiin keskipäivästä iltaan ja Kustaa II Adolfille vuonna 1632 peräti 365 päivää, tosin vain tunti aamupäivällä ja tunti iltapäivällä.

Kellojen soitto osa Riihimäen historiaa

Kirkonkellot ovat osa suomalaista kulttuuria ja seurakuntien elämää. Kellojen soittoon liittyy kokemuksia, tunteita ja kulttuurihistoriallisia arvoja.

– Keskuskirkon kellojen ääniohjaus rakennettiin 80-luvun loppupuolella kellomestari Antti Anian opastuksella. Riihimäen Keskuskirkon kellot soivat hallitusti ja arvokkaasti.

– En ole koskaan kuullut, että meidän kirkonkellojen ääni olisi häiritsevää. Päinvastoin: kellojen soitto on osa kirkonmäen ja riihimäkeläisten historiaa, toteaa Heinonen, joka on ollut seurakunnan palveluksessa yli 20 vuotta.

Vuonna 1927 Lokomolta tilattu kello valmistui vuonna 1933.