Skip to main content
Kun on (turva) Jumalassa, turvassa on paremmassa
Kun on (turva) Jumalassa, turvassa on paremmassa

Kun on (turva) Jumalassa, turvassa on paremmassa

Oletko koskaan miettinyt, mikä on maailman turvallisin paikka? Missä täällä on turvallisinta olla? Voisiko se olla… Kristuksessa?

Aiemmin ajattelin, että se että olen Kristuksessa, on lähinnä sanahelinää: ylevä hengellinen ajatus, aivan liian kaukana arjen kuralammikoista ja kiukunpuuskista. Aiemmin myös ajattelin, että se, että olen osa Kristuksen ruumista, tarkoittaa, että olen jotain suurta ja vastuullista, käsi tai jalka, vähintäänkin varvas!

Meidän raamatunkäännöksemme sanoo meidän olevan Kristuksen ruumiin jäseniä (Ef. 5:30), mutta vuoden 1776 käännös – ja moni muu – lisää, että olemme Jeesuksen lihaa ja luita. Voisiko siis, vaikka vain väliaikaisesti, ennen kuin uskaltautuu ottamaan paikkansa varpaana, ajatella olevansa jokin ihan pieni osa isoa kudosta? Solu? Tai jotain vielä pienempää?

Voisiko ajatella olevansa pieni rikkahippunen Jeesuksen ruumiissa: pienen pieni osa isoa kokonaisuutta, osa, joka on hyvässä turvassa pelastajassaan. Osa, jossa virtaa Jeesuksen elämä, osa, joka saa jatkuvasti täyttyä hänen rauhallaan, voimallaan ja rakkaudellaan? Minä Kristuksessa ja Kristus minussa. En tiedä sinusta, mutta minut tämä ajatus saa tuntemaan itseni sekä pieneksi että suureksi, sekä heikoksi että voimakkaaksi.

Voisiko siis olla niin, että kun Jumala pelasti meidät, hän asetti meidät turvallisimpaan mahdolliseen paikkaan? Omaan poikaansa.

Anu Neuvonen
nuorisomuusikko, vs.