Läsnäolo tuo lohtua

Kerro hieman itsestäsi?

– Olen Emilia Palomäki ja ollut seurakunnan toiminnassa lähes koko ikäni, aluksi leiriläisenä ja myöhemmin isosena sekä keikkatyöläisenä. Tällä hetkellä opiskelen teologiaa ja teen seurakunnassa nuorisotyönohjaaja Jenni Stenin opintovapaan sijaisuutta.

Mitä työtehtäviisi kuuluu?

– Muun muassa toiminnan suunnittelu –ja valmistelu, kerhojen organisointi, Abc- kerhonohjaajien koulutus, päivänavaukset ja muu kouluyhteistyö, leirit.

Mitä asioita pidät työssäsi tärkeimpinä?

– Tärkeintä on lapset- ja nuoret, että he tulisivat nähdyksi ja kuulluksi, olla läsnä heille. Nyt korona-aikana läsnäoloa pyritään välittämään somen välityksellä.

Miten toiminnassa näkyy seurakunnan sanoma?

– Kerhoissamme pidetään hartaushetkiä ja myöskin leireillä kristillinen sanoma näkyy ohjelmassa eri muodoissa. On tärkeää tuoda erilaisia vaihtoehtoja lapsille ja nuorille, että hei, jotkut uskovat näin ja toiset taas toisin. Kuitenkaan mitään tuputtamatta.

Uusi elämä/pääsiäinen/kevät - Mitä ajatuksia nämä tai jotkut näistä herättävät sinussa?

Korona on muuttanut elämäämme. Jos on pitänyt joitakin asioita itsestään selvyytenä, niin nyt sen on huomannut, ettei niin ole. Monet ovat jäänet yksin. Tällaisina aikoina seurakunnan rooli nousee esiin vahvemmin. Se, että kerrotaan, että olemme läsnä ja paikalla, tuo jo lohtua; oli se sitten kasvokkain tapaamisia maskit päällä tai tietokoneiden välityksellä. Kuitenkin tieto siitä, että on joku johon voi olla yhteydessä, tuo lohtua.