

Seurakunnan vaiheista kirja
”Svanberg aloitti, Kuuliala loi seurakuntatyön, Palva rakensi ja Virekunnas kehitti”, kiteyttää Kalervo Huttunen (kuvassa vas.) Riihimäen seurakunnan 1900-luvun vaiheet.
Tammelan kirkkoherra Juha Koivulahti ja Riihimäen entinen kirkkoherra, rovasti Kalervo Huttunen ovat jo alkaneet työstää kirjaa Riihimäen seurakunnan elämästä vuoteen 2021. Teos julkaistaan seurakunnan 100-vuotisjuhlan yhteydessä.
Huttunen ja Koivulahti vertailivat Riihimäen ja Hyvinkään seurakuntia, jotka molemmat syntyivät laajojen emäpitäjien takamaille rautatien ja sen mahdollistaman teollistumisen seurauksena.
– Radanvarteen syntyi moderneja asumisyhteisöjä, joiden hengellisiä tarpeita vanhoissa seurakunnissa ei ymmärretty, toteaa Juha Koivulahti.
Kalervo Huttunen kertoo Riihimäen seurakunnan itsenäistymisen takana olleen määrätietoisia maallikkoja: miehet asioiden ajajina hallinnossa ja naiset käytännön työssä.
– Asemakylässä oli jo aktiivista evankelisen liikkeen ja lähetysyhdistyksen toimintaa. Hausjärven papeista Hj. Svanberg tunsi uuden ajan tarpeet, mutta oli odotettava vuosia ennen kuin vastustus seurakunnan jakautumiseen murtui.
Kehitystä ja kasvua
Rovasti Huttunen tutkii historiaa seurakunnan syntyvaiheista 1990-luvun alkuun. Hän listaa ensimmäiseksi merkkipaaluksi 1890-luvulla tapahtuneen havahtumisen. Rukoushuoneen saaminen Riihimäelle kesti kymmenen vuotta.
– Kirkkoherra Murén jarrutti seurakunnan syntyä, mutta Porvoon piispa Jaakko Gummerus pani toimeksi. Seurakunta itsenäistyi 1922 ja Riihimäen kirkkoherraksi saatiin Wiljo-Kustaa Kuuliala, kertoo Huttunen.
Radanvarteen syntyi moderneja asumisyhteisöjä, joiden hengellisiä tarpeita vanhoissa seurakunnissa ei ymmärretty.
Toisena merkkipaaluna voi pitää 1920- ja 30-lukujen nuoren seurakunnan rakentumisvaihetta. Seurakunta oli yksi edelläkävijä diakonissan palkkaamisessa vanhusten ja sairaiden kotikäynneille. Myös tyttö- ja poikakerhojen aloittamisessa oltiin etujoukoissa.
Kolmantena tulee sodan jälkeinen voimakkaan kasvun aika, jota vauhditti siirtokarjalaisten muutto paikkakunnalle. Vasta 70-luvun lasiteollisuuden hiipuminen hidasti myönteistä kehitystä.
Sopeutumista toimintaympäristön muutoksiin
Juha Koivulahti muistuttaa 1990-luvun laman vaikutuksista seurakuntiin. Myös Riihimäellä täytyi sopeuttaa työmuotoja ja -tapoja uuteen tilanteeseen. Osa viroista jätettiin täyttämättä.
– Little Light ja Big Light- tapahtumat tavoittivat ihmisiä kauempaakin, tietää Koivulahti. Pekka Simojoen perustama Et Cetera -kuoro esiintyy vieläkin.
Huttunen toi esille kansainvälistymisen.
– Kirkkoherra Raimo Virekunnaksen aikana aloitettiin ystävyysseurakunta-toiminta Unkarissa ja Virossa, Idän työ Pietarissa sekä rovastikunnallinen Finkeri-projekti.
Seurakunnan vaiheista 1990-luvun alusta vuoteen 2021 kirjoittaa Juha Koivulahti. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kirjan ilmestymistä.
Lehden artikkelit
- Pääsiäisen ilo – aurinkokin tanssii
- Avoimuus synnyttää yhteisöllisyyttä
- Yhteisöllisyys on yhdessä ideoimista ja tekemistä
- Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu
- Kenelle kellot soivat?
- Kun on (turva) Jumalassa, turvassa on paremmassa
- Podcastit yllättivät
- Seurakunnan vaiheista kirja
- Riihimäellä annetaan ja saadaan apua joka päivä!
- Luonto uudistuu joka kevät
- Uusi äänentoistojärjestelmä ja robottikamerat
- Askeleet kohti itsenäistyvää seurakuntaa
- Kirkon perheneuvonta on tarkoitettu kaikille
- Muutos alkaa tyhjästä tilasta
- Kristillisen pääsiäismunan historia
- Pääkirjoitus 1/2021: Että ketään ei kiusattaisi
- Jeesuksen ylösnousemus
- Läsnäolo tuo lohtua
- Alttarin kaksi isoa kynttilänjalkaa tunnetulta suunnittelijalta
- Taizé-messut