100 ja 50

Sain ensimmäisen kokemuksen Riihimäen seurakunnasta viisikymmentä vuotta sitten, elokuussa 1971, kun tulin opettajaksi Eteläiselle koululle. Vuokra-asuntoa ei löytynyt koko kaupungista. Silloin tapasin kadulla kirkkoherra Pekkosen ja kerroin hänelle tilanteesta. Hän sanoi, että seurakunnalle on juuri valmistunut uusi leirikeskus Hirvijärvelle ja että voin majoittua siellä elokuun lopun kaksi viikkoa. Syyskuun alusta löytyi asunto Hausjärven kirkolta, jonne vaimo ja muuttokuorma saapuivat Partaharjulta. Joulukuun alussa löytyi kaksio Riihimäeltä.

Kun heinäkuussa sain tiedon valinnastani Riihimäelle, oli Partaharjulla menossa juhlaleiri, jolla oli noin kaksituhatta leiriläistä eri puolilta Suomea. Menin tapaamaan riihimäkeläisiä ja tutustuin heidän leirinuotionsa ääressä poikatyönohjaaja Hannu ”Hanski” Walliniin. Hän kiinnitti minut siltä istumalta mukaan poikatyöhön kerhonohjaajaksi ja ohjaajien kouluttajaksi.

Siitä viisikymmenvuotinen maallikkoaktiivisuus Riihimäen seurakunnassa alkoi jatkuen edelleen.

Kertoisinko jotain 40 vuodesta kirkkovaltuutettuna, 45 vuodesta raamattupiirin vetäjänä, 37 vuodesta Sanan ja rukouksen iltojen vetäjänä, 40 vuodesta vankilalähettinä vai kymmenestä vuodesta narkomaanin tukihenkilönä?

En kirjoita, koska annettu palstatila on rajoitettu.

Mutta sen vielä kirjoitan, että seurakunnan ydintehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, ”jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Vesa Kunnas,
kirkkovaltuutettu 1975–2014