Avun tarve muuttuu, muttei vähene

Ihmisten elämäntilanteet ja haasteet ovat yhä monimutkaisempia. Hätä ja avuntarve jatkavat kasvuaan, kuvaa Riihimäen seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Eira Latvala.

Diakonia on kirkon tuntomerkki ja luovuttamaton tehtävä. Sosiaalista vastuunkantoa on kirkon historian vaiheissa toteutettu kristittyjen keskinäisen avun, yhteisöllisen toiminnan sekä laitosten ja järjestöjen kautta.

Diakonissalaitoksia perustettiin Helsinkiin vuonna 1867 ja Viipuriin 1869. Seurakunnat palkkasivat koulutettuja diakonissoja vierailemaan vankien, sairaiden, lasten ja vanhusten luona. Ensimmäinen sisar asetettiin virkaan 150 vuotta sitten.

Riihimäen seurakunta sai ensimmäisen diakonissansa vuonna 1923. Sisarista yksi, Eine Laaksonen, uurasti tehtävässään sotien, säännöstelyn sekä yhteiskunnallisten murrosten ajat 60-luvun alkuun asti, yhteensä 34 vuotta.

– Seurakuntamme diakoniatyössä on edelleen pitkäaikaisia työsuhteita, kertoo Eira Latvala, joka aloitti diakonissana 1991. Eiran vastuualueina ovat diakoniatyön hallinnollisten tehtävien lisäksi yleinen diakoniatyö sekä mielenterveystyö.

Velkaneuvontaa 1990-luvun lamassa

Seurakuntadiakonia koki käänteen 1990-luvun laman aikana. Velka­neuvonta käynnistettiin ja tehtiin yhteistyötä mm. Takuusäätiön kanssa.

– Diakoniatyön luonne alkoi muuttua neuvovaksi, ja taloudellisen avun tarve kasvoi, Eira muistelee.

Riihimäen Diakoniayhdistys oli lakkauttanut toimintansa vuonna 1988, ja yhdistyksen aloitteesta perustettiin Diakoniarahasto. Diakoniakerhoja kokoontui eri puolella kaupunkia ja ne tukivat myös varainhankinnassa.

– Järvikulman diakoniakerho toimii edelleen, Eira Latvala iloitsee.

Toimintaa kehitetään tarpeiden mukaan

Diakoniatyötä on kehitetty tarpeiden mukaan: maahanmuuttajatyö käynnistyi pakolaisten saapumisen myötä. Seurakunnalla oli tukiasuntoja vankilasta vapautuville ja turvapuhelimia vanhuksille, mutta niistä luovuttiin tehtävien siirtyessä muiden tahojen hoidettavaksi.

– Verkostoituminen on kuitenkin jatkunut diakoniatyössä vahvana, niin kaupungin toimijoiden kuin seurakunnan eri työalojen kanssa, kertoo Eira.

Päihdetyö, kehitysvammaistyö ja mielenterveystyö ovat olleet perinteisiä diakonian työaloja. Diakonista vanhustyötä on kehitetty ja perhetyö on vahvistunut. Erilaiset elämäntilanteet tuovat ihmisiä yhteen ja uusia vertaistukiryhmiä muodostuu: uutta vertaistoimintaa on järjestetty mm. omaishoitajille ja yksinhuoltajille.

Yhteiskunnan ongelmat heijastuvat nopeasti diakoniatyöhön

Diakonia on mukana muuttuvassa yhteiskunnassa. Sosiaaliset ongelmat heijastuvat nopeasti suoraan diakoniatyöhön. Aineellisen avun tarve kasvaa, kun yhteiskunnassa on taantumakausia.

– Ruoka-apu on ollut keskeinen auttamisen keino kautta aikojen ja vaatekierrätyksessä on riittänyt sekä lahjoittajia että hakijoita jo vuosikymmenien ajan, kertoo Eira.

Riihimäen Tukiverkoston toiminta osana diakoniatyötä on mahdollistanut lahjoitustoiminnan laajentumisen.

Perinteisten keskustelujen ja kohtaamisten rinnalle on tullut diakoniatyön läsnäolo myös sosiaalisen median kanavissa.

Vapaaehtoiset mukana auttamistyössä

Riihimäen seurakunnassa työskentelee neljä sosionomi-diakonia ja kaksi sairaanhoitaja-diakonissaa. Heidän rinnallaan on iso joukko vapaaehtoisia. Ammatillista diakoniaa ei voi korvata vapaaehtoistyöllä, mutta kumpikin tarvitsee toisiaan pystyäkseen toteuttamaan niin laajamittaista diakoniatyötä kuin Riihimäellä on.

Ryhmien ohjaamisessa, hartauksissa, saattohoitotyössä, retkillä ja leireillä sekä lukuisissa muissa tehtävissä tarvitaan auttavia käsiä. Kaikki voivat osallistua omalla tavallaan.

– Haluamme diakoniatyössä myös olla edistämässä työkyvyn ylläpitoa ja mielekästä arkea tarjoamalla työkokeilupaikkoja ja kuntouttavaa työtoimintaa, kertoo Eira.

Seurakunnan diakoniarahasto ottaa vastaan lahjoituksia

Riihimäellä diakoniatyö juhlii 100-vuotista taivaaltaan tänä vuonna.

– Seurakunnan diakoniatyötä tuetaan erilaisilla lahjoituksilla eikä tarve ole ainakaan vähenemässä, toteaa Eira Latvala.

Merkkipäiväkeräyksiä ja testamentteja voi seurakunnan diakoniarahaston kautta ohjata paikalliseen avustus­toimintaan, riihimäkeläisten avuksi. Lahjoitusvaroilla on tuettu mm. vanhuksia, annettu ruokalahjakortteja, avustettu laskuissa sekä tuettu leirien ja retkien maksuissa.

Diakonia on mukana muuttuvassa yhteiskunnassa, kertovat diakoniatyöntekijät (vasemmalta) Petja Heiskanen, Irina Pasma, Heini Syrjä, Tiina Heiskanen, Eira Latvala ja Eero Haltia.