Älkää unohtako meitä!

Riihimäen seurakunnan nimikkolähetti, Inkerin kirkon lähetystyöntekijä Pasi Hujanen on mies, joka reissaa paljon. Hän on 1,5–2 viikkoa kuukaudessa Venäjällä. Hujanen on toiminut pitkään Inkerin evankelisluterilaisen kirkon eri tehtävissä

Jumalanpalveluksia ja kotikäyntejä

– Käyn pitämässä suomenkielisiä ja suomen-venäjänkielisiä jumalanpalveluksia sekä teen kotikäyntejä. Aktiivisemmin käyn Tuutarin, Skuoritsan, Hatsinan ja Pushkinin seurakunnissa, välillä myös muualla, kuten Pietarissa Pyhän Marian seurakunnassa. Tämän lisäksi käyn kerran kuussa Virossa. Suomessa ollessa vierailen nimikkoseurakunnissa ja pidän muun muassa raamattuluentoja.

Venäjällä Inkerin kirkko on pieni ­vähemmistökirkko. Suurimmiksi haasteiksi Hujanen nimeää henkilöstön saatavuuden sekä talouden.

– On vaikeaa löytää työntekijöitä, koska palkat ovat pienet ja kristillinen perinne puuttuu Neuvostoliiton myötä. On suuri Jumalan ihme, että olemme päässeet taas työskentelemään Neuvostoliiton romahdettua, Hujanen toteaa.

– Kahdenkymmenen vuoden aikana Inkerin kirkko on muuttunut paljon. ­Inkeriläisiä ja suomenkielen taitoisia on nyt paljon vähemmän.

Positiivinen asenne kannattelee

Hujasen mielestä meillä on paljon opittavaa inkeriläisiltä.

– Suomessa kannattaisi ottaa inkeriläisistä opiksi ainakin se, miten he välittävät aidosti ja auttavat toisiaan. He ovat myös positiivisia ihmisiä, jotka ajattelevat aina, että kyllä tämä tästä.

– Arkinen elämä Venäjällä ei juuri eroa siitä mitä se oli esimerkiksi 5 vuotta sitten. Korona-aikana raja oli kiinni, mutta yhteyksiä saatiin pidettyä etänä. Tuona aikana internetin käyttö lisääntyi ja se on tuonut monelle inkeriläiselle kirkon kotiin, kun liikenneyhteydet kirkkoon pääsemiseksi ovat huonontuneet. Nyt Ukrainan tilanteen takia hinnat ovat nousseet ja meikäläiset luottokortit eivät toimi.

Hujanen kertoo, että ehtoollinen on monelle vanhukselle kaikkein tärkein asia.

– Inkeriläiset odottavat meitä käymään ja kiittävät siitä, ettei heitä ole unohdettu.