Blogisti halaa sanoilla

Hanna Kivisalo haluaa halata sanoilla. Hän pyrkii kirjoissaan ja blogissaan tulkkaamaan Raamatun tekstejä niin, että ne aukeaisivat myös sellaisille, jotka eivät tunne kristillistä traditiota.

Nautin siitä, kun voin kääntää Raamatun tekstejä niin, että kristinuskoa tuntemattomat voivat ymmärtää niitä. Haluaisin myös, että ne, jotka ovat kuulleet tarinat satoja kertoja, voisivat löytää niistä tekstieni kautta jotakin uutta, sanoo teologi ja blogisti Hanna Kivisalo.

Kivisalon koskettavat ja arkiset tekstit toimivat: Sekunnit ja tunnit -blogilla on kymmeniätuhansia lukijoita, ja Kivisalon tekstejä jaetaan verkossa ahkerasti.

– Jotkut harrastavat sudokuja, minä harrastan sanoja. Minua harmittaa, millaisella äänellä monet kuulevat Jumalan puhuvan Raamatussa. Haluan kirjoittaa näkyviin sen äänensävyn, minkä itse kuulen.

Suurten elämänkriisien keskellä Kivisalo on saanut kokea, että Jumala kannattelee elämää.

– Olen oppinut luottamaan Jumalan huolenpitoon. Jos oma elämäni olisi ollut mutkatonta, maailman kriisit olisivat saattaneet vaikuttaa minuun enemmän, Kivisalo toteaa.

Hänen mukaansa tässä ajassa on muotia olla ahdistunut.

Jotkut harrastavat sudokuja, minä harrastan sanoja.

– Tavallaan ahdistuksesta voi olla hyötyä, sillä se pakottaa ihmisen toimimaan ja tekemään oikeita valintoja. En kuitenkaan usko, että ahdistus on pitkän päälle oikea paikka elää.

Raamatussa Kivisaloa kiinnostaa eniten Jeesuksen persoona ja hänen tapansa suhtautua ihmisiin. Yksi tärkeä oivallus on, että Raamatun henkilöt ovat kokonaisia ihmisiä, joilla on omat elämänsä iloineen ja suruineen.

– Tiedämme Raamatun ihmisistä todella vähän. Minusta on kiinnostavaa kuvitella heidän tarinaansa eteenpäin. Uppoudun ihmisten kertomuksiin ja yksityiskohtiin. Vaikka ihmisten kohtaloista ei kerrota, ne ovat silti olleet olemassa, Kivisalo sanoo.

Parhaat muistot syntyvät spontaaneista hetkistä

Kivisalon merkityksellisimmät joulumuistot ovat syntyneet pienistä, spontaaneista hetkistä, jolloin hullutellaan ja vitsaillaan oman perheen kesken.

– Hyviä hetkiä tulee ilman älytöntä raatamista niiden eteen. Joskus jopa tuntuu, että mitä enemmän vaalin ja toistan perinteitä, sitä vähemmän saan niistä iloa, Kivisalo pohtii.

Yksi tärkeä jouluperinne hänellä kuitenkin on:

– Aatonaattoiltana, kun koko talo on siivottu, lahjat avaamatta ja kakku koskemattomana jääkaapissa, kokoan koko perheen seimiasetelman ääreen. Katsomme yhdessä jonkun joulun sanomaan liittyvän ohjelman tai luem­me tarinan joulun tapahtumista.

Kivisalo kannustaa perheitä hyödyntämään aatonaattoa, hetkeä, jolloin jouluvalmistelut on tehty, mutta aaton härdelli ei ole vielä alkanut. Hän muistuttaa myös siitä, että lapset muistavat joulun tunnelman, eivät sitä, mitä ovat saaneet lahjaksi tai miten siisti koti on ollut.

– Joskus vanhempia surettaa, ettei perheessä ole hienoja perinteitä. Perinteetön joulu voi kuitenkin olla rauhallinen ja rento, ja tällainen tunnelma voi jäädä lapsen mieleen.

Joulu kriisin keskellä

Joidenkin voi olla vaikea iloita joulusta, kun Euroopassa soditaan. Kivisalo muistuttaa, että ensimmäinen joulukin tapahtui keskellä kriisiä: juutalaiset elivät Rooman vallan alla eikä Jeesuksen syntymä ollut kovin kontrolloitu ja kivuton.

– Mitä pimeämpään tilanteeseen Jeesus syntyy, sitä voimakkaampana näemme valon. Kriisinkin keskellä joulua voi juhlia ilosta ja rauhasta käsin.

Kivisalosta on kiehtovaa, miten Jumala käänsi jouluna mittasuhteet: hän antoi ihmisille vallan hyväksyä tai hylätä hänet, ottaa syliin tai olla ottamatta.

– Jumala syntyi ihmiseksi, eikä kukaan kai voi pelätä vauvaa? Tällainen Jumala on täydellinen vastakohta Jumalalle, joka tuomitsee maailmaa omien oikkujensa mukaan.