Joulusaarna: Jouluinen katse

Muistan erään kauniin hetken. Kaksi toisilleen tuntematonta lasta pyöri suuren pylvään ympärillä. Siinä se tapahtui. Käsi kiinni pylväässä, lapset kiersivät sen kolme kertaa.

Sitten he pysähtyivät. Edellä mennyt kääntyi toista kohti ja hymyili ja toinen hymyili takaisin. Siinä oli kaikki mitä tarvittiin, syntyi yhteys ja ystävyys. Minulta kysyttiin tuon jälkeen, onko silloin ystävä, kun hymyilee toiselle. Kohta he kulkivat käsi kädessä kohti uusia leikkejä. Siinä lasten hyväksyvässä katseessa oli jotain enemmän kuin sanat. Minusta kovasti tuntui siltä, että juuri tuollainen on Jumalan valtakunta. Lasten kaltainen.

Me olemme olemassa yhteydessä toisiin ihmisiin. Yhteys syntyy juuri tuollaisen hyväksyvän katseen kautta. Katseen, jota meistä jokainen kaipaa. Hyväksyntä vahvistaa yhteyden, hylkääminen rikkoo sen. Hyväksyntä on esimerkiksi sitä, kun lapsi saa tulla syliin, vaikka on pudottanut arvokkaan astian. Se on sitä, kun teinin ei tarvitse pelätä kotiin tulemista mokan jälkeen. Se on sitä, kun hädänalaista autetaan. Hyväksyntää on rakastava katse, koska rakkaudessa ei ole pelkoa.

Jouluna Jeesus syntyy. Hän syntyy yhteyden takia.

Joulun aikaan on erityisen herkkää puhua yhteydestä. Puhutaan perhejoulusta, luodaan kuvia siitä, kuinka isolla joukolla kokoonnutaan yhteen. Niitä, jotka joutuvat viettämään joulua tahtomattaan yksin tai pienessä piirissä, se saattaa satuttaa. Meissä olevaa yhteyden kaipuuta kuvastaa ajatus kiiltokuvamaisesta joulusta, vaikka tiedämme, että kaikki mitä tapahtuu joulupöydän ympärillä ei aina ole herkkua.

Jouluna Jeesus syntyy. Hän syntyy yhteyden takia. Jumala rikkoi tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen rajan, syntymällä ihmiseksi. Jumalan Poika kulki ihmisten keskellä. Oli lihaa ja verta. Tunsi kipua ja nälkää. Tunsi ystävyyttä. Tunsi iloa ja surua. Tuli petetyksi ja rakastetuksi. Etsi yhteyttä ihmiseen. Jeesus katsoi ihmistä teoista riippumatta hyväksyvällä katseella. Katsoi niin syntistä naista, katsoi Pietaria. Ruokaili publikaanien kanssa. Kaikkien niiden kanssa, jotka eivät muille kelvanneet.

Joulun sanoma on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Jeesus ei ole jossain, vaan syntyy yhä uudelleen keskellemme, tulee luoksemme ja sanoo sinua ystäväkseen. Katsoo hyväksyvällä katsella ja pyytää mukaansa, katsomaan samoin myös lähimmäisiämme. Levittämään Jumalan valtakuntaa, sillä jouluinen katse on lasten kaltainen.