Turvallisella tiellä

Parkinsonin tautia sairastavan Veikko Sokan taival ei ole ollut aina helppo, mutta päämäärä on selvillä ja se tuo turvaa.

Olen ollut koko elämäni ajan perusterve ihminen, mutta 2018 eläkkeelle jäätyäni sain Parkinsonin taudin. Ongelmani ovat jäykkyys ja hitaus, ei niinkään vapina, sanoo Veikko Sokka, 69, joka asuu vaimonsa Siljan kanssa riihimäkeläisessä omakotitalossa.

Hausjärvellä syntynyt Veikko kirjoitti ylioppilaaksi ja opiskeli reserviupseerina armeijasta päästyään seurakuntakuraattoriksi. Työpaikkoja oli Järvenpään ja Lopen seurakunnissa.

– Avioiduin vuonna 1976. Ostimme vanhempieni karjatilan 1984. Saimme kaksi lasta. Aloin 1980-luvun alussa noin kymmenvuotisen työn Riihimäen lastenkodissa. Vuonna 1991 otimme perheeseen ensimmäisen sijaislapsen ja 1996 kolme sisarusta lisää. Viidentoista vuoden ajan oli sijaislapsia. Vieläkin olen yhteydessä näihin lapsiin. Joillakin heistä on nyt omiakin lapsia.

Veikko Sokka opiskeli 1990-luvulla psykoterapeutiksi.

– Vuonna 1991 aloin sosiaali- ja kuntoutustyössä Riihimäen vankilassa, josta jäin eläkkeelle vuonna 2018. Asiakkainani olivat vangit ja heidän läheisensä. Kohtasin heidät ihmisinä ei rikollisina. Järjestin esimerkiksi lasten tapaamisia sekä vapautuvien asunto- ja toimeentulokysymyksiä.

Viime aikoina olen miettinyt paljon Jeesuksen sanoja: "Minä olen tie, totuus ja elämä."

Mies kertoo rauhallisesti elämästään. Hänellä on hyvä perusta, koska sai syntyä kristittyyn perheeseen. Veikon vanhemmat Arvi ja Mirjam Sokka olivat tulleet Antreasta Hausjärvelle, jossa äiti oli seurakunnan toiminnassa ja piti pyhäkoulua.

– Tila myytiin 2006, jota ennen tuli avioero. Vuonna 2007 avioiduin toisen kerran. Vaimoni kuoli viiden aviovuoden jälkeen syöpään kotonamme, jossa hoidin häntä loppuun asti. Kolmannen kerran avioiduin vuonna 2015. ­Vaimoni vanhemmat asuivat talomme yläkerrassa. Viimeisen vuoden Siljan isä asui luonamme. Hän kuoli viime kesänä 90-vuotiaana.

Sairaudesta huolimatta Veikko Sokka nauttii käsillä tekemisestä. ­Talon remontointikin onnistuu, kun ei pidä kiirettä. Hän on ollut seurakunnan retriittiohjaajana, toimii jumalan­palvelusavustajana ja miestyössä.

– Hirvijärven leirikeskuksessa on kerran kuussa miesten Äijäparkki ja kuukauden 1. tiistaina Cafe Laurellissa aamukahvit, jossa miehet kertovat elämästään. Lokakuussa oli vieraana Janne Kataja.

Veikko Sokka sanoo kasvaneensa sisälle kristilliseen uskoon.

– Uskonasia on ollut aina sisimmässäni. Luen päivittäin Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta. Viime aikoina olen miettinyt paljon Jeesuksen sanoja: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Mielessäni näen tien, joka kulkee vaikeidenkin maastojen halki. Tiellä käyminen ei ole aina helppoa, mutta turvallista, koska tie johtaa totuuteen ja elämään. Päämääränä taivas.