Ihminen kaipaa yhteyttä

Monena aamuna viikossa käyn koiralenkillä kello seitsemän. Lenkkini kiertää asuinalueemme, joskus pidempää, joskus lyhyempää reittiä. Lenkillä kohtaan monta koiraa ja yhtä monta koiran taluttajaa.

Minä poikkean joukosta siinä, että minulla ei ole koiraa. Ei ole koskaan ollut, eikä taida olla tulevaisuudessakaan. Se ei kuitenkaan estä minua tuntemasta, että kuulun tähän yhteisöön. Yhteinen nimittäjä meillä on se, että olemme liikkeellä samaan aikaan ja samoilla reiteillä - koiran kanssa tai ilman. Vastaan tullessa toivotamme toisillemme hyvät huomenet ja joskus vaihdamme muutaman ajatuksen päivän säästä tai muusta tärkeästä.

Aamun lenkit ja niiden yhteydessä olevat lyhyet kohtaamiset ovat muodostuneet minulle tärkeiksi. Ne rytmittävät päivää ja tuovat turvallista ennustettavuutta muuttuvan maailman keskellä.

Monelta ihmiseltä arjen yhteisöllisyys on tänä päivänä hukassa. Tunne siitä, että kuuluu johonkin, on yksi ihmisen perustarpeista. Kaikilla ei ole perhettä, työyhteisöä tai ystäväpiiriä, joka tarjoaisi mahdollisuuden tämän tarpeen tyydyttämiseen. Seurakunta voi kuitenkin tarjota yhteisön myös silloin, kun elämässä muuten kokee olevansa irrallinen kaikesta.

Seurakunta on yhteisö, johon kuuluu kaikenlaisia ihmisiä. Eri ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja myös erilaista yhteyttä toivovia. Joillekin riittää pelkkä tietoisuus siitä, että seurakunta on olemassa. Toiset taas toivovat tiiviimpää yhteyttä, mahdollisuutta osallistua ja tavata ihmisiä. Jotkut ovat seurakunnan toiminnan suurkuluttajia, jotkut osallistuvat kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Olipa yhteys seurakuntaan käytännössä ja arkielämässä tiiviimpi tai väljempi, jokainen on tervetullut kirkon ja seurakunnan tarjoamaan yhteisöön. Ihmisen yhteys Jumalaan voi toki toteutua ilman seurakuntaakin, eikä kenenkään taivaspaikka ole kiinni siitä, kuinka paljon oli eläissään tekemisissä seurakunnan kanssa. Seurakuntayhteys voi kuitenkin tarjota paljon hyvää myös ihmisen maalliseen vaellukseen. Tietoisuus kuulumisesta johonkin kantaa ja rohkaisee tavallisessa arkielämässä. Siksi ei kannata väheksyä kuulumista seurakuntayhteisöön.

Lämpimästi tervetuloa kirkkoon pääsiäisen aikaan!

Sirpa Viherä
kirkkoherra