Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 1/2022: Siivet ja juuret

Elääkseen hyvää ja rikasta elämää ihminen tarvitsee kaksi asiaa: Siivet ja juuret.

Tästä elämän perustotuudesta muistuttaa Riihimäen Keskuskirkon seinälle pystytetty kastepuu. Sen rosoinen runko ja laajalle levittyvät oksat kertovat pysyvyydestä. Ne muistuttavat siitä, että kaikki alkaa pienestä, mutta kasvaa vähitellen täyteen mittaansa. Ei välttämättä suoraksi, vaan sellaiseksi, jossa näkyvät elämän jäljet.

Kastepuun oksilla kiikkuvat linnut, joihin on kirjoitettu lasten nimiä ja kastepäivämääriä. Linnut nauttivat puun tarjoamasta suojasta ja levon mahdollisuudesta. Samalla ne valmistautuvat jatkamaan matkaansa ja nousemaan aikanaan siivilleen.

Kastepuun runko ja oksat ovat vertauskuva kirkosta ja seurakunnasta. Puu muistuttaa siitä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Ei vain itsensä varassa, kuulumatta ja juurtumatta minnekään. Kasteessa seurakunnan jäseneksi liitetystä tulee osa kokonaisuutta, osa sukupolvien ketjua ja yhteisöä, joka voi ylittää myös ajan ja paikan rajat.

Ennen kuin pandemia ehti kunnolla hellittää, olemme kohdanneet toisen katastrofin.

Viime aikoina niin siivet kuin juuretkin ovat saaneet ainakin omassa mielessäni myös uusia merkityksiä. Pitkä pandemia-aika eristi ihmisiä toisistaan. Se esti lennähtämästä ystävän, sukulaisen tai naapurin luo. Eristys katkoi pahimmillaan ihmissuhteita ja näivetti kaiken sosiaalisen elämän.

Ennen kuin pandemia ehti kunnolla hellittää, olemme kohdanneet toisen katastrofin. Ukrainassa käytävä sota on nostattanut siivilleen jo miljoonissa laskettavan määrän ihmisiä. He eivät ole lähteneet iloiten ja uteliaina uuteen, vaan paenneet hädissään sodan kauhuja.

Kaiken keskellä yhä tärkeämmäksi ovat tulleet juuret. Ukrainalaisilla ne jäävät heidän kotimaahansa, ja niin täällä Pohjolassa kuin muuallakin Euroopassa he joutuvat etsimään itselleen uutta paikkaa, johon juurtua edes väliaikaisesti. Seurakunta voi olla kaukaa tuleville levähdyspaikka, puu, jonka oksilla voi koota voimia ja kenties tunnustella myös juurtumisen mahdollisuutta.

Saakoon siksi pääsiäisjuhlan koittaessa Kristus olla se puu, jonka oksille saa aina palata ja josta saamme etsiä turvaa myös vaikeina aikoina.

Rauhallista ja riemullista pääsiäisjuhlaa,

Sirpa Viherä
kirkkoherra

paakirjoitus sirpa vihera