Yhdessä pääsiäisen ihmeeseen

Ensimmäisiä sanojani oli ”uumi”. Mitä tarkoitin tällä? Viittasin Kristuksen ruumiiseen. Vanhempani veivät minut heti ehtoolliselle, kun pystyin syömään kiinteää ruokaa.

Ehtoollisella sain olla pienestä pitäen tasaveroisena kaikkien muitten kanssa samalle viivalle polvistuneena. Olen kokenut kirkossa käymisen tähän päivään asti todisteena toisenlaisesta maailmasta, jossa ei vallitse ulkokuoreen katsominen ja toisten (esim. lapsen) vähättely. Messu, ehtoollisjumalanpalvelus, on ollut minulle kouriintuntuva merkityksen, yhteyden ja näin ollen ilon lähde.

Elämässä vallitsee niin usein huoli pärjäämisestä, pelko maailmantilanteesta, vastakkainasettelu sekä monenlainen harmaus. Messu on kaikelle tälle lääkettä ja myös vastakulttuuria. Menemmekin armo ja ylistys edellä. Messua vietetään sunnuntaisin, koska se viittaa välittämisen riemukkaimpaan voittoon. Jeesus nimittäin kukisti kuoleman juuri sunnuntaina, sapatin lepopäivän jälkeen. Pääsiäinen on kristinuskon suurin juhla. Silloin Jeesus tuomittiin kuolemaan pelkojen ja poliittisten realiteettien tähden. Rakkaus ei kuitenkaan jäänyt hautaan.

Tiedän, että monella on ollut vaikeita kokemuksia seurakunnan yhteydessä. Itse olen myös kokenut uskoni kyseenalaistamista ja vielä pahempiakin asioita kirkon yhteydessä. Puheet yhteyden ilosta ja ihmeistä voivat tällaisista tai lievemmistä syistä tuntua yliampuvilta. Kirkko on tietysti epätäydellinen ja erehtyväinen yhteisö. Silti luotan messuun ja yhteen tulemisen voimaan, pidän ihmeitä todellisena ja uskon Jeesukseen ihmiseksi tulleena Jumalana.

Luotan messuun ja yhteen tulemisen voimaan, pidän ihmeitä todellisena ja uskon Jeesukseen ihmiseksi tulleena Jumalana.

Isä Jumala, Jeesus ja rakkauden Henki eivät oman kokemukseni mukaan petä häneen luottavia. Armo ohjenuorana kulkeminen ei ole kenellekään helppoa, mutta se on nähdäkseni ainoa merkityksellinen tie. Armon tietä kuljetaan helpoimmin yhdessä, toisiamme rohkaisten.

Lempivirteni kouluikäisenä oli virsi 88 Lensi maahan enkeli. Se onkin pääsiäisvirsi. Ehkä minua puhutteli virressä yhteinen ilo: ”Kivelle hän istahti, puhui iloisesti... Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme.” Kutsunkin sinut viettämään yhdessä messua tänä iloisena pääsiäisaikana, joka jatkuu itse asiassa vielä helluntain kynnykselle asti. Uskon, että yhteen tullen voimme kulkea eteenpäin levottomassa maailmanajassamme. Koska Jeesus on pääsiäisenä jo muuttanut kaiken, muutos parempaa kohti voi alkaa nyt sinusta ja minusta, yhteyden piiristä ulospäin. Kristus nousi kuolleista!

Petri Samuel Tikka
pastori – väitöskirjatutkija