Skip to main content
Pääkirjoitus

Majatalon isännän katse

Facebookin keskusteluryhmässä joku purkaa mieltään: ”Minusta tuntuu, ettei kukaan näe minua, ei huomaa hätääni eikä tee mitään auttaakseen.” Kommentti piirtää ajankuvaa. Yhä useampi ihminen kokee jäävänsä ulkopuolelle, pelkäksi sivustakatsojaksi elämän suureen näytelmään. Jos on tunne, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi, katoaa elämästä helposti myös mieli ja tarkoitus.

Erityisen surullista on tavata nuoria ihmisiä, jotka kokevat olevansa tarpeettomia. Ei ole työtä, ei koulutuspaikkaa, harrastuksista puhumattakaan. Kun kaikki tämä puuttuu, ei ihminen myöskään kiinnity ympäristöönsä, ei synny sosiaalisia suhteita eikä luontevia kohtaamisenpaikkoja muiden ihmisten kanssa. Kysymys ”Olenko tärkeä kenellekään?” nousee mieleen yhä helpommin.

Vaarana on, että syrjään jääminen ylisukupolvistuu. ­Ihminen kun tunnetusti pystyy jakamaan vain siitä, mitä on itse saanut. Ja jos omat eväät lapsuudessa ja nuoruudessa ovat jääneet köyhiksi, ei jaettavaa juuri riitä seuraavallekaan sukupolvelle.

Tutussa jouluevankeliumissa seurataan Joosefin ja ­Marian matkaa Betlehemiin. Veroluetteloon ilmoittautuminen on tuonut paikalle väkeä paljon yli kaupungin kestokyvyn. Majatalot ja muut mahdolliset majapaikat ovat kaikki täynnä eikä yösijaa löydy. Silloin tuntemattomaksi jäävä majatalon isäntä tai emäntä on tarkkasilmäinen. Hän näkee heidät ja heidän väsymyksensä, kuulee ja ymmärtää heidän pelkonsa ja voimattomuutensa. Hän nyökkää päällään sivummalle, menkää talliin, siellä on ainakin lämmintä.

Voisiko tänä adventtina ja joulunaikana minun tai sinun ­katseesi olla majatalon isännän katse? Lempeä ja lähimmäisen kokonaisena näkevä. Voisitko tarjota apua ja tukea, vaikket ehkä voikaa antaa sitä, mitä toinen pyytää? Ei majatalon isäntäkään pystynyt tarjoamaan huonetta, ei edes sänkyä, mutta hän tarjosi sitä, mikä oli mahdollista antaa. Siinäkin tärkeintä taisi olla näkeminen ja toisen todesta ottaminen.

Riihimäen seurakunta haluaa nähdä tänä syksynä ja talvena lapsiperheiden tarpeen pieneen hengähdys­hetkeen. Pikkuhelppi-palvelu on aloittanut toimintansa ja tarjoaa ilmaista parin tunnin lastenhoitoapua. Voit lukea lisää palvelusta nettisivuiltamme tai tämän lehden sivulta 5. Tämä on yksi tapa huomata ja auttaa. Mikä voisi olla sinun tapasi?

Sirpa Viherä
kirkkoherra

lev sirpa