Jokainen lapsi on erityinen

Keskellä Riihimäkeä seisoo punainen hirsitalo, joka on herännyt uuteen elämään muun muassa tukea tarvitsevien ja heidän perheidensä kokoontumispaikkana. Lautalattiat narisevat kotoisasti, mutta kynnyksiä siellä ei ole.

Riihimäen seurakunnan varhaiskasvatuksessa on alkanut uusi aikakausi, kun OmaisOivan Extra-kerho ja Erityiset ry yhdistivät voimansa tukea tarvitsevien ja heidän perheidensä kerhon järjestämiseksi. Seurakunnan lastenohjaajat ovat mukana toiminnassa kerran kuussa.

Seurakunta on saanut tunnustusta pitkäjänteisestä työstään esteettömyyden hyväksi. Työ näkyy käytännössä, sillä vierailijoiden erityistarpeet pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon.

Tuki ulottuu koko perheeseen: vanhemmat saavat vertaistukea omassa ryhmässään lasten leikkiessä ohjaajien kanssa.

Nyky-yhteiskunta on monelle erityislapselle uuvuttava esterata. Kauppakeskusten vilkkuvat valot ja kaikuvat hallit voivat aiheuttaa aistiyliherkälle valtavaa rasitusta. Siksi Antonin talon kaikua vaimentavat hirsiseinät ja pehmeä valaistus eivät ole luksusta, vaan perusedellytys sille, että lapsi voi rentoutua ja leikkiä turvassa aistiylikuormitukselta.

Ohjaajat oppilaina

Lastenohjaaja Elina Rajamäen oma arki kolmen erityislapsen äitinä on hionut hänestä herkän näkijän. Vuosikymmenten ystävyys ohjaaja Tuija Ikävalkon kanssa on synnyttänyt työparin välille yhteyden, jossa he ymmärtävät toisiaan usein pelkästä katseesta.

Rajamäen ja Ikävalkon pääasiallinen tukikohta on Sipusaaren seurakuntakoti. Ohjaajien osaamista tarvitaan viikon jokaisena päivänä.

Yläkerrassa kokoontuu askartelu- ja ilmaisupainotteinen päiväkerho. Alakerrassa Rajamäki ja Ikävalko pitävät luonto- ja liikuntaryhmää. Molemmat ryhmät kokoontuvat neljä kertaa viikossa.

Lapset opettavat meille kärsivällisyyttä ja kykyä pysähtyä hetkeen. He muistuttavat, että on monta tapaa olla, ja kaikki ovat arvokkaita.

Rajamäki ja Ikävalko tuovat osaamistaan säännöllisesti myös Antonin talolle. Erityislapset tarvitsevat ohjaajilta kykyä mukautua heidän tarpeisiinsa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiettyä lavuaaria käsienpesuun ja taktista silmää ulkovaatteiden pukemisessa.

– Kun lapsi reagoi voimakkaasti, sille on aina syy, Rajamäki muistuttaa.

Ohjaajien kokemus näkyy esimerkiksi siinä, että kerhot ovat täpötäynnä. Erityislapset ovat ohjaajien mukaan heidän suurimpia opettajiaan.

– Lapset opettavat meille kärsivällisyyttä ja kykyä pysähtyä hetkeen. He muistuttavat, että on monta tapaa olla, ja kaikki ovat arvokkaita.

Kaksivuotiaat opettelevat lajittelemaan

Vaikka kaikki kerhot sisältävät musiikkia, leikkiä ja hartauden, jokaisella kerholla on oma painotuksensa.

– Meille luonto ja liikunta ovat tärkeitä. Mekin laulamme täällä, mutta esimerkiksi Jukolan monitoimitalolla kokoontuu nimenomaan musiikkipainotteinen päiväkerho, Rajamäki selventää työnjakoa.

Luonto ja liikunta -kerhossa kasvatetaan esimerkiksi herneitä ja opetellaan ympäristövastuuseen. Kerhossa ei käytetä tuorekelmuja eikä pillimehuja, ja jo kaksivuotias opettelee lajittelemaan.

Oppi siirtyy lasten mukana koteihin. Lapset saattavat huomauttaa, jos aikuinen ei muista kierrättää.

– Haluamme opettaa lapsille viljelemistä ja varjelemista – käytännön tekoja toistemme ja luomakunnan rakentamiseksi, ohjaajat sanovat.

Hengellisyys on kerhoissa mukana luonnollisena osana arkea. Eräässä hartaushetkessä lapset muovailivat itsensä muovailuvahasta ja asettivat hahmonsa muovailuvaha-Jeesuksen siunattaviksi.

Joku asetti itsensä aivan Jeesuksen viereen, toinen jäi kauemmas. Jokainen toi itsensä sellaisena kuin on – ja jokainen mahtuu saman suojan alle.

Lastenohjaajat Elina Rajamäki ja Tuija Ikävalko ovat ystäviä ja työtovereita, jotka haluavat työllään tehdä maailmasta ja Riihimäestä vähän parempaa paikkaa myös erityislapsille. Kuvan lapset ovat Sipusaaren luonto- ja liikuntaryhmäläisiä.