Skip to main content
Puheenvuoro

Kiitollinen vapaaehtoinen

Riihimäen Keskuskirkko on ollut kotikirkkoni jo 50-luvun alusta lähtien. Siellä pääsin käymään jo lapsena, vaikka erilaisiin toimintoihin olenkin tullut mukaan vasta myöhään. Alkuun pääsin työni kautta.

Osakseni oli tullut pitää yhteyttä Harjunrinteen koulusta seurakuntaan päin koulujumalanpalvelusten järjestelyssä, mikä 1980-luvun alussa tarkoitti yhteyttä lehtori Kielo Lunnasvaaraan. Hän sitten pyysi minua mukaan myös muun muassa tekstinlukuun tai vaikka kaluston siirtoon lähetyslounaita varten.

Koululaispalveluksissa tarvittiin myös muutamaa virttä. Niiden valinnoissa olin yhtey­dessä 90-luvun taitteessa kanttori Pekka Mäntymaahan, joka taas pyysi liittymään kirkkokuoroon. Siinä olen saanut olla mukana jo 36 vuotta. Samoihin aikoihin toteutettiin pääsiäisvaelluksia, joiden kohteille tarvittiin henkilöitä esittämään pääsiäisen tapahtumia Jeesuksen aikaan. Ne laajentuivat myöhemmin musiikkinäytelmiin, niin että näyttelemistäkin pääsin kokeilemaan. Virasta eläkkeelle jäätyäni Irina Pasma ehdotti seniorikerhon ohjaajan tehtävää, ja sittemmin olen nähnyt nimeni myös ehtoollisenjakajien listalta.

Lukuisten muiden vapaaehtoisten kanssa puuhaillessa päällimmäisenä mieleen tulee kiitollisuus: kaikkine puutteineenkin on saanut olla pitkään mukana. Se on miellyttävää yhdessäoloa, on saanut vapaasti suunnitella sisältöä kerhotuokioihin, on saanut ilmaista koulutusta niin musiikissa kuin esitystaidoissakin. Säännölliset kokoontumiset ovat totuttaneet sitoutumaan ja vaikkapa näytelmärepliikkien opettelu johdattanut vaivaaman vanhoja muistilokeroita.

Pertti Seuranen

muu pertti seuranen