Pyhän Claran kukkaset avautuvat pääsiäisenä uudelleen

Kirkkopuiston seurakuntakodilla käy kuhina. Siellä hiotaan repliikkejä ja valmistaudutaan läpimenoihin. Seurakunnan pääsiäisnäytelmä Pyhän Claran kukkaset on viittä vaille valmis.

”Loistoa kristallin, hohdetta timantin, säihkettä safiirin kai ennen kaipasin. Nyt laulu uusi soi, se rauhan sieluun toi...”

Riihimäen seurakunnan tämän vuoden pääsiäisnäytelmä on erilainen kuin edelliset. Emme seiso Golgatalla, vaan seuraamme kahden pyhimyksen, Pyhän Claran ja Franciscus Assisilaisen rakkaustarinaa.

Näytelmä on kuvaus 1200-luvun luostarielämästä, antautumisesta ja luopumisesta. Se piirtää kuvan kahdesta pyhimyksestä, jotka haluavat kasvaa Kristuksen kaltaisiksi ja pyhittää elämänsä Jumalalle – ja silti he kamppailevat samojen ihmisyyden teemojen kanssa kuin me kaikki. Pyhimykset luopuivat sukunsa rikkauksista ja valitsivat äärimmäisen köyhyyden.

”Hienointa purppuraa, puhtainta pellavaa, riepua, lakanaa en tahdo omistaa. Ei rauhaa rahasta, ei turvaa, onnea tuoda voi takuulla tyly maailma.”

Näytelmä perustuu Piero Bargellinin teokseen Pyhän Claran kukkaset, joka on legendanomainen kuvaus 1200-luvulla eläneiden pyhimysten elämänvaiheista.

Lotta Häkkinen harjoittelee näytelmän lauluja.

Tahdon ja halun mysteeri

Käsikirjoittaja, kirkkoherra Sirpa Viherä, ohjaaja Timo Sinivuori ja säveltäjä Juha Antikainen loivat teoksesta Riihimäelle sopivan version jo parikymmentä vuotta sitten. Rakastettu teos herää tänä vuonna uudelleen henkiin tekijöittensä mukana kypsyneenä. Viherän ja Sinivuoren yli 20 vuotta jatkunut yhteistyö on sekin syventynyt.

Sinivuorta kiehtoo hahmojen herääminen näyttelijöissä sisäisesti.

– Kun päästään papereista eroon, tunteet ja jännitteet heräävät. Ne nousevat näyttelijöiden omasta sisäisyydestä, Sinivuori kuvailee.

Hän painottaa yhdessä tekemisen merkitystä.

Tulkintaa on parasta pohtia yhdessä näyttelijöiden kanssa. En sano heille, että tee näin, vaan annan tilaa.

– Tulkintaa on parasta pohtia yhdessä näyttelijöiden kanssa. En sano heille, että tee näin, vaan annan tilaa. Keskeiset elementit syntyvät Sirpan teksteistä, ja minä herätän niitä eloon, Sinivuori sanoo.

Näytelmä kertoo ihmisen tahdosta ja halusta sekä niiden välisestä suhteesta. Ovatko ne sama asia?

– Minun mielestäni eivät ole, Viherä pohtii.

Sirpa Viherä, Timo Sinivuori ja äänivastaava Rauli Wihinen käyvät läpi käsikirjoitusta.

Viisi punaista ruusua

Sinivuori avaa näytelmän kiinnostavimpia jännitteitä:

– Clara ja Fransiscus ovat antaneet luostarilupaukset, mutta Franciscus pohtii, oliko hänen ja Claran rakkaus sittenkin Jumalan tahto.

Sinivuoren mukaan tahtominen tarkoittaa jättäytymistä Jumalan varaan, kun taas haluaminen on jättäytymistä oman itsensä varaan.

Ruusu on näytelmässä merkittävä symboli. Kristillisessä perinteessä viisi punaista ruusua symboloivat Kristuksen viittä kärsimyshaavaa, ja ruusun väri viittaa vereen ja uhrautuvaan rakkauteen. Syvänpunaiset ruusut luovat näyttämölle voimakkaan vastakohdan munkkien ja nunnien harmaille asuille.

Kaikkea ei sanota ääneen, vaan mukana on tanssijoita, jotka ilmentävät sitä, mikä jää repliikkien ulkopuolelle, Viherä kuvailee.

Claraa näyttelevät Tiina Heiskanen ja Lotta Häkkinen.

Assisin haudoilta näyttämölle

Franciscusta näyttelevä Make Häkkinen on hakenut hahmoonsa syvyyttä historian lehdiltä ja Italian Assisista.

– Vierailin Pyhän Franciscuksen katedraalissa ja kävin hänen haudallaan. Matka auttoi ymmärtämään hahmoa paremmin ja sisäistämään tämän vahvuuksia ja heikkouksia, Häkkinen kertoo.

Häntä on kiehtonut päähenkilön radikaali muutos ja rohkeus luopua mukavasta elämästä. Samaa teemaa on prosessoinut myös Claran toinen esittäjä, Tiina Heiskanen.

– Diakonin työssäni kohtaan köyhyyden kipeänä asiana, mutta tässä näytelmässä hahmoni ihannoi sitä vapaaehtoisena valintana. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja opettava ristiriita, Heiskanen sanoo.

Hänen lisäkseen Claran roolissa nähdään Lotta Häkkinen.

Näytelmä on suuri yhteisöllinen ponnistus, jossa jokaisen osaaminen ja panos hitsautuvat yhteen. Lavastuksesta vastaa Marko Karvonen, tekniikasta, valoista sekä äänistä huolehtii Joonas Ylänne.

– On hienoa, miten tiivis porukka ja yhteishenki meillä on, Claran äitiä näyttelevä Merja Kauppinen toteaa.

Näytelmässä on mukana ripaus myös riihimäkeläistä historiaa. Claran serkkua Pacificaa näyttelevä Julia Sinivuori oli parikymmentä vuotta sitten kuusivuotias ja kulki isänsä mukana harjoituksissa kukkaistytön roolia harjoitellen.

Myös Pertti Seuranen, joka nähdään Piispan ja Paavin rooleissa, oli mukana jo silloin, kun Pyhä Clara nähtiin Riihimäellä ensimmäisen kerran.

Lotta Häkkinen ja ohjaaja Timo Sinivuori pohtivat näyttelijän sijaintia suhteessa yleisöön.

Make Häkkinen näyttelee Franciscusta. Taustalla Claran roolissa Tiina Heiskanen ja näyttelijät vasemmalta Julia Sinivuori, Sanna Koivuniemi, Merja Kauppinen, Outi Viitaharju ja Suvi Pitkänen.

Tiina Heiskanen pohtii Franciscuksen pitämää saarnaa.

Näytelmässä on mukana kaiken kaikkiaan 26 näyttelijää.