Vapaudesta ja rakkaudesta

Jos voisit tehdä ihan mitä tahdot, niin mitä tekisit? Saatat kokea tämän kysymyksen lapselliseksi, mutta se voi olla myös hyvin hengellinen ja tärkeä kysymys. Se voi paljastaa meille jotakin syvällistä itsestämme.

Lait ja käskyt ovat tarpeellisia, koska ihminen tahtoo usein vääriä asioita. Jos ihmiset tekisivät vain hyvää, emme tarvitsisi lakeja. Ihmiskunnan vanhin kirjoitettu laki, Hammurabin laki, rajaa ihmisten kostonhaluja: ”Silmä silmästä, hammas hampaasta” käskee pysymään kohtuudessa. Jos joku vie minulta 50 euroa, mieleni tekee ottaa toiselta vähän enemmän. Kostaa. Sellainen on ihmismieli – itsekäs ja omaa etua tavoitteleva.

Realisti saattaa ajatella, ettei kukaan saa tehdä mitä tahtoo, koska ihminen on taipuvainen oman edun tavoitteluun. ”Minä teen ihan mitä tahdon!” Nämä sanat lausutaan usein silloin, kun joku aikoo tehdä jotain, mitä joku muu ei katso hyvällä.

Ongelma on siis siinä, mitä tahdomme. Esimerkiksi jos tahdon liikenteessä ajaa muut huomioiden ja turvallisesti, silloin lähtökohtaisesti ajan liikennesääntöjen mukaan. Mutta jos haluan kaahata, oikaista ja pidän muita kuskeja taukkeina, silloin liikennesäännöt ovat juuri minua varten, vaikka pitäisinkin niitä typerinä.

Ajattelen, että juuri tätä tarkoittaa synnin orjuus – sitä, ettemme ole vapaita tekemään mitä tahdomme, koska tahtomme on turmeltunut. Pääsiäiseen valmistava paastonaika on kutsunut meitä kristittyjä ymmärtämään ja tunnustamaan osallisuutemme pahaan, joka hallitsee tässä maailmassa. Me janoamme vapautta, mutta pahuus kahlitsee tiukasti meitä jokaista. Näemme rikan toisen silmässä, mutta emme näe tukkia omassamme, kuten Jeesus asian ilmaisi.

Kristus rakastaa sovittamalla meidän syntimme. Hän rakastaa antamalla omat ansionsa meidän hyväksemme.

Rakkaus on kääntymistä pois omasta navasta. Se on luopumista ”omiin oikeuksiin tuijottamisesta” ja aktiivista toimintaa yhteiseksi hyväksi. Sekin, että jokin meissä kammoksuu tämmöisiä ajatuksia, kertoo siitä, että olemme usein aika tunareita rakastamaan.

Kristillisessä uskossa nähdään, että vain Kristus rakastaa täydellisesti. ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil.2:6–8).

Kristus rakastaa sovittamalla meidän syntimme. Hän rakastaa antamalla omat ansionsa meidän hyväksemme. Hän antaa rakkautensa meille, jotta mekin voisimme rakastaa. ”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.6:11)

Jukka Vänskä
vankilapappi