Kristus tulee mukaan

Syyskuussa vuonna 1960 kokoontui Varuskuntakirkkoon satamäärin ihmisiä. Ilmassa oli yleinen ilon ja kiitollisuuden hyrinä. Kauan rappiotilassa ollut kirkko oli saatu pitkälti talkoovoimin korjatuksi, ja oli vihkiäis- ja kiitosjumalanpalveluksen aika. Piispa E. G. Gulin vihki Varuskuntakirkon kenttäpiispa Toivo Laitisen ja kirkkoneuvos Armo Nokkalan avustamana.

Runsaan kuuden vuosikymmenen aikana Varuskuntakirkko on toiminut monenlaisten tilaisuuksien mahdollistajana. Varusmiehille järjestettyjen hartauksien lisäksi on pidetty jumalanpalveluksia ja koululaiskirkkoja. On vihitty ja kastettu, kuunneltu konsertteja ja laulettu kauneimpia joululauluja. Näiden hetkien kautta moni on kiinnittynyt kirkkoon näkymättömin, mutta sitäkin lujemmin sitein.

Viime vuosina tilaisuudet ovat harventuneet. Aika on ajanut kirkon ohitse ja toiminta on siirtynyt muualle, monistakin syistä. Myös varuskunnan tarpeet kirkkorakennukselle ovat vähentyneet oleellisesti palveluskäytäntöjen muuttumisen ja henkilömäärän pienentymisen myötä.

Tänä syksynä on tullut aika luopua Varuskuntakirkosta. Ennen joulua sinne kokoonnutaan vielä Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen kolmantena adventtina, sekä jouluaaton hartauteen jouluaattona klo 17. Varuskuntakirkon tarina kirkkona päättyy silloin, ja kirkko desakralisoidaan, eli muutetaan tavalliseksi rakennukseksi. Ilmassa tulee varmasti olemaan haikeutta, ja monen mielessä muistoja menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

Kirkko on sakraalitilana sanan saarnaamisen ja sakramenttien toimittamisen paikka. Siksi kannamme aaton hartaudessa kirkosta ulos Raamatun, ehtoollisvälineet ja kastemaljan. Jatkossakin sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan, mutta toisilla lattioilla ja toisten seinien suojissa.

Alttarisyvennyksen risti jää kuitenkin seinälle. Näin siksi, että Kristus sekä lähtee mukaan että jää paikalle. Maailmassa ja ihmisen maanpäällisessä elämässä tilat ja olosuhteet vaihtuvat. Virren sanoin ”Miespolvet vaipuvat unholaan”. Niin käy joskus rakennuksillekin. Mutta Kristus jää sinne, mistä muut lähtevät, ja samalla Hän tulee mukaan uusille oville ja poluille.

Siunattua adventin ja joulun aikaa!

Sirpa Viherä
kirkkoherra