Varuskuntakirkon viimeinen joulu

Tänä jouluna lauletaan Kauneimmat joululaulut Riihimäen Varuskuntakirkossa haikeissa tunnelmissa. Venäläiseen varuskuntaan 1915 rakennettu tiilikirkko poistuu tämän vuoden jälkeen kirkollisesta käytöstä.

Ortodoksista kirkkorakennusta ei itsenäisyyden alkuaikoina kunnioitettu. Sen lähiympäristöön liittyy synkeitä tarinoita paikallishistoriasta. 50-luvulla suhtautuminen muuttui ja vuonna 1960 piispa E.G. Gulin vihki talkoovoimin kunnostetun rakennuksen luterilaiseksi kirkoksi. Varuskuntakirkko palveli niin Riihimäen seurakuntaa kuin varuskuntaakin. Rovasti Kalervo Huttunen ja eversti evp Seppo Uro tuntevat kirkon omakohtaisesti.

Talkootyöllä pelastettu kirkko

Rovasti Kalervo Huttuselle Varuskuntakirkko on tullut tutuksi paitsi virkatehtävissä vuosina 1985–2014 myös historian tutkimisen kautta. Hän kertoo:

– 60 vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran Varuskuntakirkossa. Istuin takapenkissä, kun etupenkit täyttyivät asevelvollisista. Kirkko tuntui karulta. Vähitellen minulle selvisi, mistä se johtui: täysin rappiolla ollut rakennus oli pelastettu niukalla budjetilla ja talkootyöllä luhistumiselta. Talkoolaisia kiitos ei enää taida tavoittaa, mutta tulos oli asiallisen siisti.

Varuskuntakirkon keräys vuonna 1959.

Puhe hankala, musiikille kiitollinen

– Aikaa myöten ymmärsin, miten alun perin ortodoksiseksi kirkoksi rakennettu kirkko on akustisesti upea, toteaa Huttunen.

– Puheelle akustiikka on ollut hankala, mutta musiikille kiitollinen. Työvuosina sain esitellä kirkkoa monille ryhmille. Aikanaan koskettavimpia olivat erilaiset veteraaniretkikunnat. Niissä oli mukana monia naisia ja miehiä, joille maamme historian vaikeat vaiheet olivat omakohtaisesti koettua. Nyt nämä veteraanit ovat lähes kokonaan jo poissa ja pääsy kirkkoon on käytännössä sulkeutunut.

Varuskunnan juhlavin tila

Seppo Uron, eversti evp, elämä linkittyy monella tapaa Varuskuntakirkkoon.

– Palvelin Riihimäen varuskunnassa varusmiehenä vv 1962–63, kadettina 1966–67 sekä upseerina eri tehtävissä 1967–73 ja 1990–97. Muistoja pitkältä palvelusajalta ja erityisesti komentajakaudelta on kertynyt paljon. Kirkon merkityksestä varuskunnalle hän kertoo:

– Riihimäen Varuskuntakirkko on kaikesta vaatimattomuudestaankin huolimatta varuskunnan arvokkain ja juhlavin tila. Tapana olikin, että kaikki varuskunnassa vierailleet suuremmat ryhmät toivotettiin tervetulleiksi kirkossa, jossa heille myös kerrottiin varuskunnan historiasta ja nykypäivästä. Tällaisia ryhmiä olivat mm. sotiemme veteraanit, lähiseutujen maanpuolustusjärjestöt, sotilaskotisisaret ja puolustusvoimien omat henkilökuntajärjestöt. Varusmiessaapumiserien vala- ja omaistenpäivät keräsivät säännöllisesti varuskuntaan runsaasti väkeä. Valaoppitunnit oli tapana pitää kirkossa.

– Ulkomaisille vieraille Varuskuntakirkko oli erinomainen paikka kertoa Suomen historiasta, Seppo Uro lisää.

Alun perin ortodoksiseksi kirkoksi rakennettu kirkko on akustisesti upea.

Kuorojen konsertteja ja nauhoituksia

Varuskuntakirkko tunnetaan hyvästä akustiikastaan, minkä vuoksi monet kuorot ovat konsertoineet siellä mielellään. Konsertit, kauneimmat joululaulut ja joulukirkko ovat kuuluneet niin oman perheeni kuin muunkin varuskunnan väen ohjelmaan jo vuosikymmenten ajan. Myös Viestimieskuoro konsertoi ajoittain varuskuntakirkossa, Seppo Uro muistelee.

– Kirkon akustiikan tunsivat myös Ylioppilaskunnan Laulajat. Joskus komentajakaudellani kuoron johtaja otti minuun yhteyttä ja kertoi, että heidän tarkoituksenaan on nauhoittaa seuraavana syksynä kirkossa säveltäjä Selim Palmgrenin koko mieskuorotuotanto, mutta heillä on yksi ongelma. Kirkon lähellä on ampumarata, eikä äänitykseen tietenkään saisi tulla yhtään paukahduksia. Lupasin hoitaa asian ja määräsin sovittuna nauhoituspäivänä ampumaradan käyttökieltoon. Joulun alla komentajan postiin putosi kaksi kutsuvieraslippua YL:n joulukonserttiin Johanneksen kirkossa.

Varuskuntakirkko vuonna 1920

Elämän tärkeimmät lupaukset

Seppo Uro kertoo, miten hänen elämäänsä liittyy myös toinen, samoilla piirustuksilla rakennettu varuskuntakirkko.

– Riihimäen Varuskuntakirkolla ja sen sisarkirkolla Kouvolassa on minulle ja perheelleni hyvin henkilökohtainen merkitys. Olen tullut antaneeksi näissä kirkoissa elämäni tärkeimmät lupaukset. Sotilasvalassa Kouvolassa 1962 olen luvannut puolustaa isänmaatani tarvittaessa viimeiseen saakka. Viisi vuotta myöhemmin syksyllä 1967 minut on vihitty kristilliseen avioliittoon Riihimäen Varuskuntakirkossa. Molemmista lupauksista on yritetty pitää kiinni!

”Kassun kakarat”

Kirkon merkityksestä koko yhteisölle kertoo Seppo Uron yksi muisto.

– Varuskunnassa lapsuutensa viettäneet kantahenkilökunnan lapset perustivat vuosikymmeniä sitten epävirallisen yhdistyksen ”Kassun kakarat”. Tämä joukko kokoontui muutaman vuoden välein muistelemaan menneitä. Vuonna 1997 vieraat olivat jälleen koossa ja tilaisuuden isäntänä toivotin heidät tervetulleiksi Varuskuntakirkossa. Viestirykmentissä oli tuolloin varusmiespalveluksessa kaksi nuorta tulevaa kulttuuripersoonaa, Juha Antikainen ja Kalle Ropponen, Uro muistelee.

Tervetulotoivotuksen jälkeen Juha istui jakkaralle ja esitti kitaransa säestyksellä muutaman tunteikkaan kappaleen. Sen jälkeen Kalle istui uudenuutukaisten urkujen ääreen ja loihti sieltä upean musiikkikimaran. Vieraat viihtyivät ja komentaja oli ylpeä pojistaan.

Piispa E. G. Gulin vihki Varuskuntakirkon luterilaiseksi kirkoksi 4.9.1960.

Kerran vielä joulun viettoon

Urut soivat vielä jouluaattona Varuskuntakirkossa, josta ne ensi vuonna puretaan muualle siirrettäväksi. Riihimäen Varuskuntakirkossa lauletaan Kauneimmat joululaulut 17.12. klo 14 ja hiljennytään Jouluaaton hartauteen 24.12. klo 17. Kirkkoon tullessa pitää olla mukana henkilöllisyystodistus varuskunta-alueelle siirtymistä varten.